Päästä irti pelosta

Pelko on monessa tilanteessa täysin normaali, hyödyllinen reaktio. Se auttaa meitä varomaan asioita, jotka voivat olla vaarallisia, ja se auttaa meitä varautumaan - tiettyyn rajaan asti.

Itse asiassa se raja tulee vastaan hyvinkin äkkiä.

Pelko ei nimittäin ole sama asia kuin järki, tai harkintakyky, tai terve varovaisuus.

Pelko voi saada meidät perääntymään, jos olemme menossa liian lähelle liukasta kallionreunaa, tai hillitsemään vauhtia, jos kaasua tulee painettua liian raskaalla jalalla ja auton hallinta uhkaa karata käsistä.

Mutta miten pitkään pelosta on hyötyä noissakaan tilanteissa? Auttaako, jos on peloissaan koko paluumatkan kallionreunalta takaisin kotiin, riippumatta maastosta? Tai jos pelkää liiallista vauhtia loppumatkan? Keskittyykö silloin oikeisiin asioihin, jos kaikki huomio on nopeusmittarissa?

Pelko voi auttaa, jos on juostava pois vaikkapa tulipalon keskeltä tai pillastunutta härkälaumaa karkuun (sapelihammastiikeri on se klassinen esimerkki, mutta aika harva joutuu niitä pakenemaan enää tätä nykyä). 

Toisaalta yhtä hyvin pelko noissakin tilanteissa voi saada aikaan vain sen, että hätääntyy, lamaantuu eikä osaa lähteä ajoissa liikkeelle. 

Tai että juoksee paniikissa väärään suuntaan.

Eikä pelosta ole sen enempää hyötyä, jos pelkää jotain suurta, hallitsematonta asiaa, kuten ukkosmyrskyä, ilmastonmuutosta tai poliittista konfliktia.

Kun päästää pelosta irti, osaa toimia huomattavasti viisaammin ja järkevämmin kuin pelosta kankeana. Ukkosmyrskyn aikaan osaa välttää ne pahimmat riskinpaikat, ja vielä isommissa tapahtumissa osaa suhteuttaa huolen ja toiminnan toisiinsa. Huomaa, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Osaa myös rentoutua ja nauttia elämästä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Sillä sama miten vakavasta asiasta tuntuu olevan kyse, se ei koskaan täytä koko elämää kaiken aikaa.

Arkisemmissakin ympyröissä pelko rajoittaa meidän elämäämme aivan turhaan. Pelkää sitten esiintymistä, itsensä nolaamista, yksin jäämistä, epäonnistumista, vanhenemista, koiria tai korkeita paikkoja, pelko saa meidät ihmeellisille mutkille vain, jotta emme joutuisi pelottavaan tilanteeseen. 

Voimme lopettaa harrastuksen, josta pidimme, koska siinä jatkaminen edellyttäisi esiintymistä; emme näytä kenellekään runojamme tai maalauksiamme, koska niille voidaan nauraa. Emme ehdota kahville menoa mukavan tuntoiselle tyypille, koska tämä saattaa sanoa ei; emme lähde vaellukselle, ettemme joudu vahingossakaan kävelemään jyrkän kallion lakea.

Rajaamme elämästämme niin kokemuksia kuin ihmisiäkin vain, koska meitä pelottaa.

Hyvä puoli on se, että sama miten pysyvältä tai vakavalta tai pahalta pelko tuntuu, sama miten pitkään sitä on mukanaan kuljettanut - siitä voi päästää irti.

Se ei tosin tarkoita, ettei sen jälkeen koskaan enää pelkää mitään. Mutta kun tietää, että pelosta voi päästää irti, ja kun tietää osaavansa tehdä sen - kaikesta tulee huomattavasti vähemmän pelottavaa jo saman tien.

Oleellista ei olekaan se, kokeeko pelkoa vai ei, vaan se, mitä pelon kanssa tekee.

Ojentaako sille kätensä ja pyytää sitomaan kätensä, vai antaako pelon vain hulvahtaa läpi.

Lamaantuuko sen alle vai päästääkö siitä irti ja jatkaa matkaansa.

Sillä oikeasti: pelon takana on rohkeus, ja ilo, ja rauha. Eikä niiden saavuttaminen ole edes vaikeaa, kunhan malttaa kokeilla.